Marssi aurinkoisessa aamussa

Etusivu

Marssi lähti torin laidalta aamuyhdeksältä. Suomen lippua kantamassa Eero Järvenpää. Puheen Läntisellä hautausmaalla piti Kari Koljonen, tiettävästi ensi kertaa ruudulta eikä paperilta.

Kangasalalainen työväenliike marssi vappuna taas yhdessä kuten jo perinteeksi on tullut. Vuoden 1918 muistomerkillä puhunut Kari Koljonen Kuhmalahden Sosialidemokraattisesta Yhdistykseestä ennusti pahoja aikoja EK:n irtisanottua keskitetyt sopimukset:

– Odotettavissa on taloudellista epävarmuutta ja mahdollisia työtaisteluja. Tämän lisäksi ”SOS-hallitus” on
tehnyt monia leikkauksia sosiaaliturvaan. Ne osuvat kipeimmin heikoimmassa asemassa oleviin
kansalaisiin, Koljonen huomautti.

Hän toivoi turvapaikan hakijoiden asiallisempaa kohtelua ja korosti työväenliikkeen rauhantyön tärkeyttä tänä pelkoakin herättävänä aikana.

Tässä puhe kokonaisuudessaan:

”Hyvät toverit!
Olemme täällä Kangasalan punaisten muistomerkin äärellä muistamassa satavuotiaan Suomen
itsenäisyyden ehkä synkintä tapahtumaa, sisällissotaa sekä osoittamassa kunnioitusta vakaumuksensa
puolesta henkensä antaneiden tovereiden muistolle.
Vuoden 1918 sisällissotaan johtaneet syyt heti kohta Suomen itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen, olivat
seurausta monista ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeista. Kauppasuhteet itään sekä länteen olivat
rapautuneet. Tavaroiden ja elintarvikkeiden puute johti kansalaisten tyytymättömyyteen ja lopulta
aseellisen toimintaan. Maailmansodasta johtuen Suomessa oli myös muiden maiden sotilaita, jotka
osallistuivat sisällissodan taisteluihin: venäläiset punaisten, saksalaiset ja vapaaehtoiset ruotsalaiset
valkoisten riveissä.
Taistelut sodassa olivat veriset. Tampereen tapahtumat on dokumentoitu melko kattavasti. Niissä taisteluissa voidaan
todeta kaatuneen noin 700 valkoista. Punaisten tappiot olivat huomattavasti suuremmat.
Kaatuneita oli noin 1 500, mistä johtuen punaiset laskivat aseensa. Välittömästi tämän jälkeen alkoi valkoisten
mielivaltainen terrori, punaisten puolella taistelleita tai heille myötämielisiä kansalaisia kohtaan. Tästä
kertoo jo se, että näistä mainituista 1 500 Tampereella kaatuneesta punaisesta puolet oli taistelupaikalle
teloitettuja. Punaisia joutui vangiksi noin 11 000, joista valkoinen terrori surmasi noin  2 000. Suurin osa heistä
menehtyi vankileireillä nälkään.
Oma lukunsa sisällissodan historiassa ovat naiset punakaartissa. Heitä lahtarit kutsuivat
”susinartuiksi”. Inhimillisesti ajatellen heidän kohtalonsa oli käsittämättömän julma. Etenkin kun
tiedämme, että osa heistä taisteli aseettomasti eri huoltotehtävissä ja haavoittuneiden tovereiden
hoitajina. Heitä teloitettiin 460 ja vangittiin.Valkoiset hävittivät tietoisesti teloituksiin liittyviä asiakirjoja,
joten kadonneiksi julistettiin ne, joista ei ollut mitään merkintää missään. Ilmeisesti heidätkin
teloitettiin. Myöhempien tutkimusten mukaan mm. Lahden Hennalassa tämän kohtalon koki 218 nuorta
naista, nuorimmat olivat vasta 14-vuotiaita. Lisäksi oikeuden eteen päätyi 5 553 ” epäkansalaista” eli
punaisten puolella ollutta naista.
Vuoden 1918 sotasurmien uhrit, kaikki yhteensä:
-punaiset 27038

– valkoiset 5179

– muut 4423

– kaikkiaan yhteensä 36 640 henkilöä. Menehtyneitä oli siis enemmän kuin Kangasalla asukkaita tänä päivänä.

Hyvät toverit.
Sisällissota päättyi toukokuussa 1918 – ja ensimmäinen maailmansota myöhemmin 11. marraskuuta
samana vuonna. Lopulta kansakunta yhtenäistyi siinä määrin, että aseellinen toiminta loppui.
Eriarvoistaminen kuitenkin jatkui monella eri tavalla, hävinneisiin suhtauduttiin kuin rikollisiin.
Tämä näkyi kansalaisten arjessa monin tavoin. Esimerkiksi köyhäinapua saaneet eivät voineet
äänestää ennen vuotta 1955. Kouluttautuminen köyhyydestä johtuen oli lähes mahdotonta.

Suomen evankelisluterilainen kirkko oli ankkuroitunut vahvasti valkoisten puolelle, eikä ihme, sillä
papisto katsoi kuuluvansa porvarien yläluokkaan. Kirkon oppi ja heidän toimintansa, oli syvässä
ristiriidassa. Tästä syystä ei siunattu punaisia kaatuneita ja toisaalta, oli kirkkoon kuulumattomia punaisia,
jotka eivät missään oloissa halunneet kirkon siunausta. Sittemmin vuoden 2000 jälkeen tuli esitys,
että kirkko siunaisi kansalaissodassa vakaumuksensa puolesta henkensä antaneet. Kangasalla tämä
siunaaminen tehtiin  piispa Juha Pihkalan toimesta. Oma mielipiteeni tästä on ristiriitainen. Kysyn,
oliko väärin siunata kirkkoon kuulumattomat punaiset, halvensimmeko tällä teolla heidän vakaumustaan?
Samoin voidaan kysyä, mihin pyrittiin Suomi 100 vuotta -juhlarahan kuvavalinnoilla?

Hyvät toverit !
Tässä ajassa elämä Suomessa on hyvää ja melko oikeudenmukaista. Terveys- ja sosiaalipalvelut,ovat olleet
kaikkien ulottuvilla. Kiitos tästä kuuluu lähes sata vuotta sitten oikeudenmukaisuuden puolesta
taistelleiden työläisten, maattomien, mäkitupalaisten ja torppareiden toiminnalle. Tosin maatyöläiset olivat
jakautuneet ja taistelivat myös valkoisten puolella. Ehkä monella ei ollut vaihtoehtoa.Vähitellen olot vakaantuivat
ja kansantalous kasvoi. Tammikuussa 1940 ammattiyhdistysliikkeet saivat neuvoteltua sopimuksen
työnantajien kanssa. Siinä kummankin puolen etujärjestöt lupaavat yhdessä sopia työntekemisen ehdoista. Tätä
sopimusta kutsuttiin ”Tammikuun kihlaukseksi”. Mutta tänäkin päivänä työväestön tulevaisuus on
uhattuna. ”Tammikuun kihlaus” purkautui. Elinkeinoelämän keskusliitto EK irtisanoi keskitetyt sopimukset kuluneena vuonna.
Odotettavissa on taloudellista epävarmuutta ja mahdollisia työtaisteluja. Tämän lisäksi ”SOS-hallitus” on
tehnyt monia leikkauksia sosiaaliturvaan. Ne osuvat kipeimmin heikoimmassa asemassa oleviin
kansalaisiin.


Hyvät toverit
Toivon turvapaikanhakijoiden asiallisempaa kohtelua niin EU:n  kuin Suomenkin taholta, koska heidän
onnistunut kotouttamisensa on sekä inhimillisesti että yhteiskuntarauhan kannalta erityisen tärkeää.
Kansainväliset kriisit ja sodat luovat myös epävarmuutta tulevaisuuteen ja jopa pelkoa. Tästä syystä
työväenliikkeen työ rauhan edistämiseksi yhteiskunnan kaikilla tasoilla on entistä tärkeämpää.
Lopuksi muistolause tovereille ”SE AATE JONKA PUOLESTA KAADUITTE TE , EI MUKANANNE KUOLLUT SE
EI , SE ON JÄLKEENNE JÄÄNYT JA MEILTÄKIN JÄÄ, URHOT KAATUU MUTT’ AATE EI”.
Hyvää aurinkoista vappua !

Kukat vuoden 1918 muistomerkille laski kangasalalainen kunnanvaltuutettu Anne-Mari Thomassen.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kommentoi